Mikä on minun palkintoni?

Kuuntelin tänään aamulla radio Aaltoa ja sielä puhuttiin siitä, että mikä on kullekkin palkinto elämässään. Joillekkin se on suklaa, joillekkin hyvä kirja ja skumppaa. Sehän voi olla ihan mitä vain! Sitten aloin miettimään mikä on minun palkintoni. Aluksi ajattelin että se on se kun käperryn peiton alle ja laitan hyvän sarjan pyörimään... Vai olisiko se sittenkin kun saan hyvän kirjan käreen ja pääsen sen syövereihin? Tajusin, että vaikka koenkin nuo asiat itselleni palkinnoksi, nehän ovat arkipäiväisiä asioita. 

Mikä sitten on minun palkintoni? Näin tuilla elävänä voisin sanoa, että se taitaa olla se kun saa jotain luksusta; uuden laukun, uudet kengät, pääsee kampaajalle, saan laitatettua kynnet yms. Ja katselen melkein päivittäin ihmisiä joille nämä kaikki ovat melkein arkipäivää. Mikä heille oikeasti on se palkinto, joilla "on jo kaikki"? Se sai minut ajattelemaan kokonaan asiat uudestaan. Ehkä näin onkin parempi, että saan suhteellisen pienistä asioista itselleni palkintoja, kuin se että kynnet olisivat aina kauniit?

Tänään vielä pitäisi yksi palkinto lunastaa, nimittäin hiusten värjäys! Värit odottaneet jo monta viikkoa ostettuna, onneksi saan äitin orjuutettua värjäämään. Väri ei muutu mihinkään, eli violetti ja liukuvärjätty punainen, samaan tyyliin kuin  kuvassa, tosin violetti kirkkaampi ja punainen tummempi.

Bloggeris eka bloggeris vika

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/13863535/?claim=u9wm6ertjdb">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Hoi!

Tuntuu että ajattelen aina kaiken vaikeimman kautta. Vuosia oon jo pähkinä punasena miettiny että minkälaisen blogin pistäisin pystyyn, minkä niminen se olisi ja miltä se näyttäisi. Nyt klo. 07.47 olen päättänyt että blogillani ei ole suuntaa, nimen annoin fiiliksen mukaan ja ulkonäkö muokkautuu ajan mittaan. Olen myös antanut itselleni periksi: Saan kirjoittaa ihan mitä itse haluan. Ei aina voi mukautua johonkin muottiin vaikka kuinka yrittäisi.

Olen juuri tehnyt elämässäni suuria muutoksia, jättänyt vanhoja huonoja kavereita taakseni ja päättänyt, että teen elämässä juuri niinkuin minä haluan, en niinkuin muut haluavat. Olen aina jotenkin yrittänyt saada itseäni johonkin muottiin. Ihan kuin minun olisi pakko? Olen turhan voimakas persoona sellaiseen. Tämäkin teksiti sai alkunsa, kun olin 10 minuuttia miettinyt, että minkälainen pitäisi olla ensimmäisen postauksen. Päätin antaa sormieni tanssia näppäimistöllä ja kirjoittaa kaiken mikä päähän tulee, tai no, ei ihan kaikkea! 

Nyt jo pitääkin rientää, uusi päivä uudet kujeet!